Unohtumaton vaelluspäivä Chulillan kanjonissa

Seuraavana aamuna heräsimme virkeänä ja nautimme rauhassa aamupalan, ennen kuin suuntasimme kohti Chulillan upeaa kanjonia. Olimme tutustuneet alueeseen etukäteen ja tiesimme, että kanjonin halki kulkee vaikuttava vaellusreitti. Reitti alkoi aivan automme läheltä, tien toiselta puolelta.

Kanjonia lähestyessämme huomasimme pienen kojun, josta sai ostettua eväitä ja juotavaa retkelle. Samalla ostimme yhden euron hintaiset pääsyliput alueelle. Pian kanjonin reunalle saavuttuamme näimme alhaalla ihastuttavan turkoosin järven, jonka keskellä kellui yksinäinen laituri. Olisimme mielellään vierailleet järvellä, mutta huomasimme nopeasti, että sinne kulkeva polku lähti Chulillan kylän keskustasta, kun taas meidän reittimme vei aivan toiseen suuntaan.

Jatkoimme matkaa kanjonin reunaa pitkin, nauttien maisemista ja lintujen laulusta. Reitin varrella näkyi useita matkailuautoja, ja jotkut olivat leiriytyneet alueen upeimmille paikoille. Reitti kulki aluksi korkealla kanjonin reunaa myöten ja alkoi sitten hiljalleen laskeutua alas. Ensimmäiselle riippusillalle saapuessamme Jessikaa jännitti sen ylitys, mutta pienellä rohkaisulla hän uskalsi ylittää sillan.

Polku jatkui alaspäin, kunnes saavuimme joen varteen. Kanjonin pohjalla kasvillisuus oli vehreää ja tunnelma lumoava. Lämpimällä säällä uiminen täällä olisi varmasti upea kokemus, mutta nyt päätimme jättää sen väliin. Reitti jatkui joen myötäisesti ja ylitti sen useamman kerran riippusiltoja pitkin. Matkan varrella näimme paljon kiipeilijöitä – ehkä joku päivä itsekin pääsen kokeilemaan kiipeilyä täällä.

Reitin varrella oli myös tietotaulu, joka kertoi alueen historiasta. Aikoinaan täällä uitettiin tukkeja jokea pitkin Valenciaan. Ennen joen patoamista reitti oli vesimäärältään paljon suurempi, ja tukkeja ohjaavat miehet tekivät vaarallista työtä voimakkaiden virtausten keskellä.

Vaellus päättyi suurelle padolle, joka valitettavasti oli juuri remontissa. Emme siis päässeet kävelemään sen päälle ihailemaan maisemia. Padon vieressä olisi ollut myös näköalaravintola, mutta sekin oli kiinni todennäköisesti remontin vuoksi. Käännyimme takaisin ja palasimme samaa reittiä autollemme.

Kolmen tunnin vaellus oli juuri sopivan mittainen, jättäen meille vielä runsaasti aikaa päivälle. Palattuamme autollemme peseydyimme ja vietimme hetken aikaa rauhassa lueskellen ja maisemista nautiskellen. Koska edellisenä päivänä huomasimme, että kylän ravintolat olivat auki ja omat ruokavarastomme alkoivat huveta, päätimme suunnata syömään kylälle.

Ruta de los Calderones, Espanja.

Kävely Chulillan kylään kesti noin 10 minuuttia. Kylä huokui aitoa espanjalaista tunnelmaa kapeine kujineen ja perinteisine rakennuksineen. Nautimme herkullista espanjalaista ruokaa keskusaukion ravintolassa edulliseen hintaan. Ruokailun jälkeen suuntasimme läheiselle kukkulalle, jossa sijaitsee Castillo de Chulillan jännittävät rauniot.

Linnalle vei hyväkuntoinen asfalttitie, ja alueelle pääsi ilmaiseksi. Paikka oli yllättävän hiljainen – ilman turistiryhmiä tai myyntikojuja, joita usein löytyy vastaavista paikoista, tunnelma oli rauhallinen ja aito. Historian havina tuntui täällä vahvemmin kuin monissa kuuluisammissa kohteissa. Raunioilta avautui upea näkymä alas laaksoon, ja viivyimme hetken maisemia ihaillen.

Illan hämärtyessä lähdimme takaisin matkailuautollemme, poiketen matkan varrella paikallisessa kaupassa. Pieni, viehättävä kauppa oli täynnä tuoreita, lähialueella tuotettuja elintarvikkeita, ja ostimme mukaamme kaikkea herkullista.

Päivä päättyi upeaan auringonlaskuun, jota ihailimme luonnon ääniä kuunnellen. Chulilla jätti meihin unohtumattoman vaikutuksen – samantyyppisiä paikkoja täytyy löytää lisää.

Chulilla, Espanja.