Seuraavana aamuna heräsimme virkeänä ja nautimme rauhassa aamupalan, ennen kuin suuntasimme kohti Chulillan upeaa kanjonia. Olimme tutustuneet alueeseen etukäteen ja tiesimme, että kanjonin halki kulkee vaikuttava vaellusreitti. Reitti alkoi aivan automme läheltä, tien toiselta puolelta.
Kanjonia lähestyessämme huomasimme pienen kojun, josta sai ostettua eväitä ja juotavaa retkelle. Samalla ostimme yhden euron hintaiset pääsyliput alueelle. Pian kanjonin reunalle saavuttuamme näimme alhaalla ihastuttavan turkoosin järven, jonka keskellä kellui yksinäinen laituri.
Riippusiltoja ja kanjonin pohja
Jatkoimme matkaa kanjonin reunaa pitkin, nauttien maisemista ja lintujen laulusta. Reitin varrella näkyi useita matkailuautoja, ja jotkut olivat leiriytyneet alueen upeimmille paikoille. Reitti kulki aluksi korkealla kanjonin reunaa myöten ja alkoi sitten hiljalleen laskeutua alas. Ensimmäiselle riippusillalle saapuessamme Jessikaa jännitti sen ylitys, mutta pienellä rohkaisulla hän uskalsi ylittää sillan.
Polku jatkui alaspäin, kunnes saavuimme joen varteen. Kanjonin pohjalla kasvillisuus oli vehreää ja tunnelma lumoava. Reitti jatkui joen myötäisesti ja ylitti sen useamman kerran riippusiltoja pitkin. Matkan varrella näimme paljon kiipeilijöitä.
Reitin varrella oli myös tietotaulu, joka kertoi alueen historiasta. Aikoinaan täällä uitettiin tukkeja jokea pitkin Valenciaan. Ennen joen patoamista reitti oli vesimäärältään paljon suurempi, ja tukkeja ohjaavat miehet tekivät vaarallista työtä voimakkaiden virtausten keskellä.
Vaellus päättyi suurelle padolle, joka valitettavasti oli juuri remontissa. Emme siis päässeet kävelemään sen päälle ihailemaan maisemia. Käännyimme takaisin ja palasimme samaa reittiä autollemme.
Kylä ja Castillo de Chulilla
Kolmen tunnin vaellus oli juuri sopivan mittainen, jättäen meille vielä runsaasti aikaa päivälle. Palattuamme autollemme peseydyimme ja vietimme hetken aikaa rauhassa lueskellen ja maisemista nautiskellen. Päätimme suunnata syömään kylälle.
Kävely Chulillan kylään kesti noin 10 minuuttia. Kylä huokui aitoa espanjalaista tunnelmaa kapeine kujineen ja perinteisine rakennuksineen. Nautimme herkullista espanjalaista ruokaa keskusaukion ravintolassa edulliseen hintaan. Ruokailun jälkeen suuntasimme läheiselle kukkulalle, jossa sijaitsee Castillo de Chulillan jännittävät rauniot.
Linnalle vei hyväkuntoinen asfalttitie, ja alueelle pääsi ilmaiseksi. Paikka oli yllättävän hiljainen – ilman turistiryhmiä tai myyntikojuja, joita usein löytyy vastaavista paikoista, tunnelma oli rauhallinen ja aito. Raunioilta avautui upea näkymä alas laaksoon.
Illan hämärtyessä lähdimme takaisin matkailuautollemme, poiketen matkan varrella paikallisessa kaupassa. Pieni, viehättävä kauppa oli täynnä tuoreita, lähialueella tuotettuja elintarvikkeita.
Päivä päättyi upeaan auringonlaskuun, jota ihailimme luonnon ääniä kuunnellen. Chulilla jätti meihin unohtumattoman vaikutuksen – samantyyppisiä paikkoja täytyy löytää lisää.
