Matkailuautolla Lofooteilla – Seikkailu, Yllätyksiä ja Vinkkejä

Reissun neljäntenä päivänä saavuimme viimein Lofooteille, mutta matka oli venynyt suunniteltua pidemmäksi. Flunssa ja kuume yllättivät minut matkalla, mikä pakotti meidät pitämään lepotaukoja ajon lomassa. Tässä tilanteessa matkailuauton mukavuudet osoittautuivat korvaamattomiksi – pystyimme pysähtymään missä tahansa, ja minä sain kunnolla levättyä ilman, että matkanteko olisi kokonaan pysähtynyt.

Vaikka lopulta pääsimme perille, reissun aikataulutus opetti meille tärkeän asian: seuraavalla Norjan matkalla varaamme ajamiseen huomattavasti enemmän aikaa. Nyt tuntui, että matkan varrella lepäilyyn ja itse kohteessa tutkimiseen olisi kaivannut lisää joustoa. Lofoottien upeat maisemat ansaitsisivat sen, että jokaisessa poukamassa, vuonossa ja pikkukylässä voisi pysähtyä kiireettä ja uppoutua niiden taianomaiseen tunnelmaan. Tällä kertaa oli pakko kiirehtiä eteenpäin, mutta samalla jäi vahva tunne siitä, että Lofooteille on vielä palattava – seuraavalla kerralla rauhassa ja ajan kanssa.

Lofooteilla näkee jo paljon poistumatta autosta, joten näissä maisemissa kelpasi kyllä kipeänä pysähtyä lepäämään kesken ajon.

Ensimmäisen yön Lofooteilla vietimme sattumalta löytyneellä levähdyspaikalla, joka oli kuin tehty pysähdykseemme. Paikka sijaitsi korkealla rinteessä, ja sieltä avautuivat upeat maisemat suoraan merelle. Auringonlaskun hehku mereen toi maisemaan vielä ripauksen lisää taianomaisuutta. Lisäksi levähdyspaikka oli varusteltu yllättävän hyvin – siellä oli erillinen WC ja kemiallisen WC-kasetin tyhjennyspiste, mikä teki matkailuautoilijan arjesta erityisen sujuvaa.

Lofooteilla huomaa nopeasti, miten hyvin matkailuautot on otettu huomioon. Alueella on runsaasti paikkoja, joissa voi maksutta huoltaa auton säiliöt ja täyttää vedet. Matkustus tähän aikaan vuodesta toi mukanaan myös rauhaa: vähemmän turisteja, enemmän tilaa ja hiljaisuutta. Lomasesongilla nämä puskaparkit voivat tutkimusteni mukaan täyttyä ääriään myöten, ja monissa paikoissa yöpyminen on jopa erikseen kielletty. Nyt saimme kuitenkin nauttia paikasta rauhassa.

Illalla valmistimme herkullisen aterian: tuoretta norjalaista kalaa, riisiä ja fetasalaattia. Kokkailun jälkeen istuimme ihailemassa merta, nautimme muutaman paikallisen oluen ja uppouduimme kirjojen maailmaan. Levähdyspaikan hiljaisuus ja maisemat loivat täydellisen tunnelman illan viettoon.

Kun kävimme nukkumaan, emme osanneet lainkaan arvata, millainen yöstä tulisi – Lofoottien vaihteleva sää ja luonnonvoimat pitivät meitä edelleen arvaamattomassa otteessaan. Seikkailu tuntui olevan joka hetki läsnä, myös pysähdyksissä.

Paikalliset oluet olivat hyviä, mutta melko kalliita suomen hinta-tasoon verrattuna.

Nukuimme vain muutaman tunnin, kunnes heräsimme auton voimakkaaseen heiluntaan. Illalla levähdyspaikalla oli ollut useita muitakin matkailuautoilijoita, mutta huomasimme, että kaikki heistä olivat yön aikana lähteneet paikalta. Kova, puuskittainen tuuli riepoi autoa kuin puunrunkoa, ja yritimme aluksi jatkaa nukkumista, mutta pian alkoi pelottaa – entä jos auto kaatuisi? Tuuli sai aikaan myös korvia huumaavan metelin, joka täytti auton sisätilan.

Emme olleet paikkaa valitessa tulleet ajatelleeksi, että korkealla meren äärellä, avoimella ja puuttomalla alueella, tuuli voisi yltyä näin rajuksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tuuli oli niin voimakas, että se todella tuntui hallitsevan hetkeä. Hetken epäröityämme päätimme pukea nopeasti, irrottaa ikkunoiden suojat ja lähteä liikkeelle. Pilkkopimeässä yössä, myrskyn raivotessa, ajoimme kohti Park4Night-sovelluksen avulla löytämäämme seuraavaa kohdetta. Kommenttien mukaan se oli suojaisampi paikka, ja toivoimme sen tuovan kaivattua rauhaa yöhön.

Tunnelma ajomatkalla oli jotain, mitä emme unohda. Ulkona myrskysi, ja me etenimme kapeilla ja kauniilla teillä pimeyden halki, suoalueiden ja vuorien välistä, kohti tuntematonta määränpäätä. Lopulta saavuimme hiekkarannan pienelle parkkipaikalle, joka sijaitsi Lofoottien saaren pohjoispuolella. Koska tuuli puhalsi etelästä, alue jäi hyvin suojaisaksi ympäröivien vuorien ansiosta. Se tuntui heti turvallisemmalta.

Asetuimme takaisin yöpuulle, laitoimme ikkunoiden suojat paikoilleen ja yritimme jatkaa unia. Vaikka yö olikin katkonainen ja levoton, se jäi mieleen yhtenä reissun erityisimmistä muistoista. Harvoin pääsee kokemaan, miten luonto pakottaa muuttamaan suunnitelmia keskellä yötä ja kuinka seikkailu voi syntyä pelkästä yrityksestä löytää rauhallinen paikka nukkua.

Seuraavana aamuna oli jälleen jännittävä hetki avata matkailuauton ovi – emme tienneet lainkaan, mitä ympärillämme odotti. Yön pimeydessä emme olleet nähneet muuta kuin tien ja sen, mitä ajovalot valaisivat. Aamu paljasti, että olimme parkkeeranneet suloiselle hiekkarannalle, jonka ympärillä oli rauhallista ja seesteistä. Vaikka paikka oli viehättävä, päätimme suunnata pian kohti ensimmäistä suunniteltua kohdetta, kuuluisaa Uttakleivn rantaa.

Uttakleiv strand on yksi Lofoottien tunnetuimmista ja valokuvatuimmista kohteista – se vilahtaa lähes kaikissa alueen matkailujulkaisuissa, ja hyvästä syystä. Lisäksi se sattui sijaitsemaan vain lyhyen matkan päässä yöpymispaikastamme, mikä teki siitä täydellisen ensimmäisen pysähdyksen päivän matkalle.

Rannalle johti kapea ja mutkitteleva tie, joka kulki pienen tunnelin läpi, lisäten odotuksen tuntua. Kun saavuimme perille, maisema oli yksinkertaisesti henkeäsalpaava. Kirkkaan sininen meri kohtasi valkoisen hiekan ja karun vuoriston, ja kaikki tämä kehystyi täydellisesti rauhalliseen aamuvaloon. Yllätykseksemme saimme ihailla paikkaa lähes yksin – vain muutama muu matkailija oli paikalla.

Tunnelma rannalla oli maaginen. Paikan kauneus oli juuri sitä, mitä olimme Lofooteilta tulleet etsimään: koskemattoman tuntuista luontoa, rauhaa ja maisemia, jotka eivät tarvitse mitään ylimääräistä tehdäkseen vaikutuksen. Vaikka tiesimme paikan olevan turistien suosiossa, olimme onnekkaita saadessamme kokea sen tällaisessa hiljaisuudessa.

Uttakleiv Strand. Syksyllä matkustamisen hyviä puolia on selvästi se, että saa nauttia melko rauhassa näin hienoista ja tunnetuista paikoista. Aurinkokin sattui esiintymään pikaisesti kuvaa otettaessa.

Uttakleivn ranta tarjosi täydelliset puitteet niin matkailuautoilijoille kuin telttailijoillekin. Parkkipaikkoja oli runsaasti, ja alueella oli erinomaiset palvelut: matkailuautojen säiliöiden tyhjennys- ja veden täyttöpisteet olivat hyvin järjestettyjä, ja käytössä oli myös siistit sisävessat. Yöpymismaksu, noin 26 euroa per yö, tuntui varsin kohtuulliselta näin upeassa ympäristössä.

Rannalta lähti useita vaellusreittejä, jotka veivät jylhille vuorille ja idyllisille viereisille rannoille. Vanhalla rantatiellä oli oma kiehtova historiansa – se oli aikoinaan ollut merkittävä kulkuväylä, ja sen varrelta löytyi infopisteitä, joissa kerrottiin alueen menneisyydestä. Koska oloni oli jo huomattavasti parempi, päätimme lähteä rennolle vaellukselle kohti viereistä rantaa. Reitti oli kaunis ja rauhoittava, meri kohisi taustalla, ja raikas, viileä meri-ilma teki kävelystä entistä nautinnollisemman.

Paluumatkan jälkeen oli aika kokata jälleen herkullista norjalaista kalaa. Aterian kruunasivat upeat maisemat ja kiireetön tunnelma. Suihkussa käynnin jälkeen oli täydellistä vain istua alas, nauttia hiljaisuudesta ja uppoutua kirjaan. Tämä on juuri sitä, mitä matkailuautolla reissatessa rakastan – vapauden ja rauhan yhdistelmä, joka antaa mahdollisuuden elää hetkessä ilman häiriötekijöitä.

Vaikka rannalla puhalsi navakka tuuli, parkkipaikka oli sijoittunut sopivasti vuorenrinnettä vasten, joten saimme suojaisan yöpaikan. Tällä kertaa tuuli ei häirinnyt unta, ja saimme nukkua levollisesti aina aamuun asti, valmiina jatkamaan matkaa uusiin seikkailuihin.

Seuranamme oli enemmän lampaita kun ihmisiä :)

“Lohikäärmeen silmä” oli hauska pieni nähtävyys rannalla. Erityisesti sen etsiminen oli kivaa, koska yleensä nähtävyydet ovat helposti löydettävissä mutta tämän etsimiseen joutui nähdä vähän vaivaa.