Dolomiitit matkailuautolla – vuoristojärviä, ruuhkia ja Tre Cime -seikkailu

Seikkailun kuudentena päivänä heräsimme parhailla fiiliksillä, kiitos hyvin nukutun yön Postalmin huipulla. Matkailuautolla matkustamisen parhaita puolia on ehdottomasti se vapaus, että aamulla voi päättää, minne haluaa mennä, eikä tarvitse huolehtia aikatauluista tai etukäteissuunnitelmista. Tällä kertaa suuntasimme katseet Dolomiiteille, ja lyhyen Google Mapsin selailun jälkeen nautimme aamupalan ja lähdimme ajamaan kohti Italiaa. Ennusteet lupasivat myös sopivampia lämpötiloja Dolomiiteille, joten reitti tuntui täydelliseltä valinnalta matkailuautoiluun.

Matkalla oli hienoja tunneleita ja siltoja kuten kuvassa näkyvä Felbertauertunnel. 

Reitti Italiaan kulki isoa tietä pitkin vuorien solassa, mutta tie oli todella ruuhkainen keskieurooppalaisen lomasesongin takia. Vaikka liikenne oli tiheää, ajaminen matkailuautolla oli kuitenkin todella huoletonta. Aktiivinen vakionopeudensäädin seurasi edellä ajavan auton perässä vaivattomasti, ja automaattivaihteisto vaihtoi vaihteita sujuvasti tarpeen mukaan. Auton korkeus toi myös etua liikenteen seuraamiseen, sillä pystyi näkemään muiden autojen yli ja ennakoimaan, mitä edessä tapahtuu. Tämä teki matkaamisesta paljon miellyttävämpää ja rauhallisempaa, vaikka ruuhkassa ajaminen ei aina olekaan kaikkein rentouttavinta.

Heti Italian rajan jälkeen täytyi tottakai pysähtyä pizzalle.

Dolomiittien alueelle saavuttaessamme kohtasimme kuitenkin reissulle tutuksi tulleen ongelman: lähes kaikki alueet olivat tukossa, ja suurin osa parkkipaikoista oli suljettu matkailuautoilta. Sää alueella oli melko sateista ja viileää, mutta päätimme siitä huolimatta nauttia alueen upeista järvistä. Kävimme kahdessa järvessä uimassa, vaikka vesi oli äärimmäisen kylmää. Suunnitelmanamme oli viettää päivä Dolomiiteilla ja lähteä seuraavana aamuna aikaisin kiipeilemään kuuluisille Tre Cime di Lavaredo -vuorille.

Lago Di Dobbiaco, Italia. Järven yllä leijaili hieno sumu ja maisemat olivat vaikuttavat. Vesi oli kylmää ja pohja liejuinen. 

Alueen järvet olivat kirkasvetisiä mutta jäätävän kylmiä. Rantojen maaperä oli savista ja todella liukasta vesisateella, joten kävely rannalla oli lähes koomista hiihtoa ja kaatumisten välttelyä. Riisuimme kengät heti alussa, sillä savi tarttui tehokkaasti kaikkeen kiinni. Järvet itsessään olivat myös todella matalia, ja vedessä sai kävellä satoja metrejä ennen kuin pohja jäi taakse. Tämä teki suunnitelmastamme peseytyä järvessä hieman haasteellisemman, mutta ei estänyt meitä nauttimasta maisemista.

Lago Di Landro, Italia.

Uimisen jälkeen ajoimme niin lähelle Tre Cimea kuin mahdollista. Alueelle pääsy on maksullista, ja tie on suljettu portilla. Olimme lukeneet, että saapumalla ajoissa jonoon pääsisi varmasti kulkemaan alueelle, vaikka olimme liikkeellä ruuhkaisimpaan vuodenaikaan. Yövyimme Lago Antorno -nimisen järven rannalla sijaitsevalla parkkipaikalla (joka näkyy postauksen kansikuvassa). Parkkipaikka oli virallisesti Chalet Lago Antorno -nimisen majatalon alueella, mutta se salli myös matkailuautoilla liikkujien yöpymisen. Kävimme nauttimassa herkullisen illallisen heidän ravintolassaan tukien samalla heitä ja ilmaista matkailuautoparkkia. Tien toisella puolella sijaitsevalla parkkipaikalla oli nimittäin camping-kielto sakkojen uhalla. Yöllä vuorelle saapui näyttävä ukkosmyrsky, jota ihailimme matkailuauton kattoikkunoista aina nukahtamiseen asti.