Matkailuautolla Lofoottien halki – Päätepisteenä Å i Lofoten

Yö sujui rauhallisesti, ja aamulla heräsimme virkistyneinä. Nautimme kiireettömän aamupalan matkailuautossa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti Å:n kylää, Lofoottien viimeistä etappia.

Tie kylään kulkee pienen tunnelin läpi, ja ennen tunneliin ajamista oikealla puolella avautuu idyllinen näkymä: jylhät vuoret kohoavat taustalla, pieni järvi heijastaa maisemaa pinnalleen, ja soliseva koski virtaa kirkkaana läpi vehreän laakson. Maisemaa täydentää yksinäinen, kauniisti sijoittunut omakotitalo, joka näyttää kuin postikortista.

Emme voineet vastustaa kiusausta auton parkkeeraamisen jälkeen kävellä tunnelin läpi takaisin ihailemaan tätä maisemaa.

Kylän virallinen parkkipaikka sijaitsee aivan tien päässä, ja tähän aikaan vuodesta tilaa oli runsaasti. Å on pieni mutta viehättävä kylä, jossa on turisteille suunnattuja palveluja, kuten kahviloita ja pieniä putiikkeja. Tunnelmalliset punamullalla maalatut kalastajamökit reunustavat rantaa, ja meri levittäytyy niiden takana rauhallisena horisonttiin. Vaikka kylä on selvästi rakennettu myös matkailijoita varten, sen aitous ja historia tuntuvat yhä vahvasti läsnä.

Jatkoimme kävellen tutkimaan kylää, odottaen innolla mitä kaikkea tämä Lofoottien päätepiste vielä tarjoaisi.

Maisema ennen tunnelia

Kävelimme rauhassa ympäri Å:n kylää, antaen itsellemme aikaa imeä sen ainutlaatuinen tunnelma. Kylän viehättävät kalastajamökit, pienet kujat ja meren läheisyys loivat postikorttimaisen idyllin, jota oli vaikea olla ihailematta. Pysähdyimme paikallisessa kahvilassa nauttimaan vastapaistettuja leivonnaisia ja höyryävät kahvit, samalla seuraten kylän rauhallista elämänmenoa.

Vaikka itse kylä on pieni ja sen kiertäminen ei vaadi paljoa aikaa, viivyimme täällä lähes pari tuntia. Vietimme aikaa vain fiilistellen, maisemia ihastellen ja tietenkin kameran kanssa tallentaen tätä kaunista paikkaa muistoihimme. Aurinko paistoi hetken kirkkaalta taivaalta, mutta Lofoottien sää tunnetusti vaihtuu nopeasti, ja horisontissa näkyi jo lähestyviä sadepilviä. Päätimme jatkaa matkaa ennen kuin ne saavuttaisivat meidät.

Hyppäsimme matkailuautoon ja suuntasimme päätietä takaisin päin kohti Moskenesin satamaa, jossa seuraavat suunnitelmamme odottivat.

Å i Lofoten.

Saimme nautiskella välillä auringosta, kaukaa lähestyi kuitenkin uhkaavasti jälleen sankat vesisateet.

Laivaan jonottaminen sujui vaivattomasti, sillä opasteet olivat selkeät ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Matkailuautolla matkustaessa jonotus ei tunnu yhtä puuduttavalta kuin henkilöautolla, sillä auton sisällä voi viettää aikaa mukavasti ja tehdä arkisia asioita. Nytkin hyödynsimme odotteluajan valmistamalla välipalaa ja testaamalla Anitas Sjömatista ostamaamme valaanlihaa leipien päällä. Maku oli miellyttävä, mutta koostumus yllätti – se oli yllättävän kiinteä ja jämäkkä.

Välipalojen jälkeen ehdimme vielä hetkeksi rentoutua sängyllä loikoillen, kunnes tuli aika ajaa laivaan. Jos Norjassa aikoo matkustaa omalla autolla, kannattaa ehdottomasti tilata Autopass24-tagi hyvissä ajoin etukäteen. Sen avulla lauttamatkoista ja tietulleista voi säästää merkittäviä summia, sillä kamerat lukevat tagin automaattisesti ja maksut veloitetaan suoraan rekisteröidyltä tililtä ilman erillisiä toimenpiteitä.

Kolmituntinen laivamatka rannikolle Bodøn kaupunkiin sujui leppoisasti. Lautan käyttö ei varsinaisesti säästänyt merkittävästi aikaa, mutta tarjosi vaihtelua reittiin – on aina mukavampi ajaa uusia maisemia pitkin kuin palata samoja jälkiä takaisin. Mikäli ajoa haluaisi vielä vähentää, voisi harkita Ruotsista lähtevää Uumaja–Vaasa-lauttayhteyttä, mutta me päätimme suunnata suoraan kohti Oulua ja ajaa koko matkan takaisin maanteitä pitkin.

Norjan valasta menossa eväsleipien päälle.

Reitti Bodøsta Ouluun tarjosi Ruotsin puolella jopa näyttävämpiä maisemia kuin Lofooteille mennessä. Tie oli hiljainen ja kulki halki tunturimaisemien, joissa avautui upeita näkymiä autioille vuoristoalueille ja jylhille maisemille. Myös kasvillisuus oli silmiinpistävän erilaista kuin Lofooteilla – karujen kallioiden sijaan maisemaa hallitsivat tunturikoivikot ja laajat avarat näkymät. Matkan varrella saimme myös ihailla poroja, joita näkyi useaan otteeseen tienvarrella kuljeskelemassa.

Vaikka tie oli kaunis, se kulki harvaan asutun alueen läpi, eikä huoltoasemia ollut tiheästi. Jossain vaiheessa polttoainemittarin painuessa alemmas alkoi jo herätä pieni huoli siitä, riittääkö tankissa dieseliä seuraavalle asemalle. Onneksi selvisimme ilman ongelmia ja pääsimme täyttämään tankin ajoissa.

Ruotsissa oli yllättävän kätevää kulkea matkailuautoilijalle – monien pikkukylien kauppojen seinustoilla oli vesihanoja, joista saimme täytettyä vesisäiliömme vaivattomasti. Kävimme myös ruotsalaisessa ruokakaupassa täydentämässä varastoja. Matkailuautolla reissatessa paikalliset ruokakaupat ovat aina kiinnostavia, sillä valikoima vaihtelee eri maiden ja alueiden mukaan. Näin pääsee helposti maistelemaan uusia makuja ja valmistamaan erilaisia ruokia omassa keittiössä.

Kotimatka kesti kaksi päivää, ja koska meidän täytyi jo kiirehtiä kotiin, keskityimme ajamiseen emmekä pysähtyneet enää niin usein kuvaamaan. Tästä huolimatta matka jätti meihin vahvan kaipuun Pohjois-Norjaan – seikkailu tuntui jäävän kesken, ja tiedämme jo nyt, että palaamme tänne uudelleen. Seuraavalle reissulle varaamme ehdottomasti enemmän aikaa, jotta voimme pysähtyä useammin nauttimaan maisemista ja tunnelmasta. Vaikka tämä matka oli tiivis, se tarjosi uskomattoman paljon kokemuksia ja jätti mieleen ikimuistoisia hetkiä.

Norjan ja Ruotsin rajalla, keskellä tunturia.

Poroja näkyi ajoittain tien vieressä