Ensimmäinen Via Ferrata -kokemus – kiipeilyä ja matkailuautoilua Itävallassa

Reissun kolmantena päivänä pääsimme vihdoin itse asiaan – kiipeämään! Aiemmat kiipeilykokemukseni rajoittuivat Suomen sisähalleihin, joten odotin jännittyneenä, miltä oikean kallioseinämän valloitus tuntuisi. Matkaan olimme lähteneet pelkillä käsimatkatavaroilla, mikä rajoitti varusteiden määrää. Lisäksi ulkokiipeilykokemuksemme oli vähäistä, joten päätimme keskittyä tällä reissulla Via Ferrata -reittien kiertämiseen.

Via Ferratat ovat kallioseinämille etukäteen rakennettuja reittejä, jotka koostuvat kallioon pultatusta vaijerista ja tarvittaessa erillisistä askelmille tarkoitetuista pulttijärjestelmistä. Alun perin nämä reitit rakennettiin kulkuyhteyksiksi vaikeakulkuisille vuoristoalueille, mutta nykyään ne ovat suosittuja kiipeilyharrastajien keskuudessa. Monille Via Ferrata on itsessään elämys, eikä niitä enää juuri käytetä varsinaiseen matkantekoon.

Ensimmäiseksi reitiksemme valitsimme Ötztalin Via Ferratan, joka sijaitsee alueella, joka tunnetaan paremmin jäämies Ötzin löytöpaikkana. Reitti oli arvosteltu melko helpoksi, joten se tuntui hyvältä valinnalta aloittelijoille.

Reitti kulki upean vesiputouksen vierellä pystysuoraa kalliota pitkin, ja sen huipennuksena oli vaijerilla varustettu ylitys vesiputouksen yläjuoksulla. Vaikka reitti oli luokiteltu helpoksi, se tarjosi huikeita maisemia ja sopivasti jännitystä. Alueen dramaattiset maisemat ja putouksen pauhu tekivät kokemuksesta unohtumattoman.

Reitillä näkyi myös paljon lapsia kiipeilemässä rohkeasti, mikä herätti ihailua. Näytti siltä, että Alpeilla kiipeilyharrastus aloitetaan usein jo nuorena, ja reitin turvallinen rakenne mahdollisti kiipeilyn monen tasoisille harrastajille.

Via Ferrata kulki vesiputouksen vasemmalla puolella ja ylitti sen yläjuoksulla.

Via Ferratan kiipeämisen jälkeen suuntasimme läheisen joen rantaan valmistamaan ruokaa. Kirkasvetinen joki ja ympäröivät vuoret loivat täydellisen taustan rentoutumiselle rankan kiipeilypäivän jälkeen. Nautimme rauhallisesta hetkestä luonnon keskellä ja tankkasimme energiaa seuraavia seikkailuja varten.

Ruokailun jälkeen lähdimme etsimään sopivaa yöpaikkaa, mutta pian kävi selväksi, että leiriytyminen oli haastavaa. Kaikkialla yöpyminen oli erikseen kielletty kylteillä, ja sakon uhalla yöksi pysähtyminen oli tehty lähes mahdottomaksi. Lopulta päätimme palata tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon: ajoimme takaisin Innsbruckiin ja parkkeerasimme saman huoltoaseman pihaan, jossa olimme yöpyneet aiemminkin.

Ensimmäiset kunnon kokkaukset autossa pistivät hymyilyttämään. Tähän asti oli eletty huoltoasemien ja Ikean ruualla. :)