Ensimmäinen matkailuauto – kokemuksia Volkswagen Grand Californiasta
Kesällä 2023 päätimme ystäväni Henrin kanssa lähteä kiipeilyreissulle Keski-Eurooppaan. Matkustaminen ei sinänsä ollut uutta minulle – olen vuosien varrella tuonut useita autoja ulkomailta Suomeen. Näissä seikkailuissa on ollut oma viehätyksensä: mahdollisuus ajaa omalla autolla pitkin uusia maisemia ja usein myös säästää rahaa Suomen hintatasoon verrattuna. Tällä kertaa halusin kuitenkin kokeilla jotain uutta. Vuokraamisen sijaan päätin ostaa matkailuauton, joka toimisi sekä kulkuneuvona että majoituksena reissullamme.
Pitkän tutkimuksen jälkeen päädyin Volkswagen Grand California 600:aan. Se tuntui turvalliselta ja loogiselta valinnalta, koska auto oli Volkswagenin tehdasvalmisteinen matkailuauto. Henkilöautoihin perehtyneenä se oli myös minulle helpompi lähestyttävä kuin tuntemattomat matkailuautomallit, joita näytti olevan loputtomasti.
Henri, joka oli perehtynyt matkailuautoiluun jo pidempään, auttoi määrittämään tärkeimmät kriteerit. Näihin kuuluivat muun muassa ulkosuihku peseytymiseen ja aurinkopaneelit puskaparkkeilua varten. Näiden ominaisuuksien perusteella löysimme lopulta sopivan auton Etelä-Saksasta, Neu-Ulmin kaupungista.
Varasimme lennot Müncheniin ja vuokrasimme sieltä Polestar 2 -sähköauton matkailuauton hakureissua varten. Vaikka Polestar oli mukava ajaa, se ei ollut paras mahdollinen valinta Saksan nopeilla autobaanoilla. Matkaa Münchenistä Neu-Ulmiin ja takaisin oli suunniteltava tarkasti lataustaukojen välttämiseksi, ja ilmastoinnin käyttöäkin piti säännöstellä.
Neu-Ulmissa kohtasimme auton myyjän, joka paljastui David-kuntosalilaitteita valmistavan yrityksen perustajaksi. Hän oli aikaisemmin viettänyt paljon aikaa Suomessa ja asiointi hänen kanssaan sujui mukavasti. Hänen omistautumisensa oli vaikuttavaa – hän oli ajanut auton Sardiniasta Neu-Ulmiin kesken lomansa, jotta saisimme sen aikataulumme mukaisesti käyttöön.
Auto vastasi myyjän kuvausta ja oli hyvässä kunnossa. Kävi kuitenkin ilmi, että hän ei ollut käyttänyt sitä perinteiseen matkailuautokäyttöön. Selkäongelmiensa vuoksi myyjä tarvitsi autoa, jossa hän pystyi makoilemaan pitkien matkojen aikana, mutta asumiseen liittyvät varusteet, kuten vesijärjestelmä ja kaasu, olivat jääneet käyttämättä jo pitkään. Noutaessamme autoa emme voineet tarkistaa näitä varusteita, sillä vettä tai kaasua ei ollut autossa mukana.
Ensimmäiset kilometrit autobaanalla matkailuautolla sujuivat kuitenkin mukavasti. Vaikka vauhdin hurmasta ei voinut nauttia samalla tavalla kuin henkilöautolla, Grand California oli helppo ajaa ja tuntui heti luontevalta.
Palautimme Polestarin Münchenin lentokentälle ja lähdimme myöhään illalla etsimään vettä ja ruokaa matkailuautoon. Kellon ollessa jo paljon täydensimme jääkaappia paikallisen huoltoaseman valikoimilla. Väsyneinä päätimme viettää ensimmäisen yön autobaanan rekkaparkissa.
Vaikka en ollut ennen reissua erityisen innostunut karavaanarielämästä, ensimmäiset hetket matkailuautossa herättivät uudenlaista kiinnostusta. Yksityiskohtien ikuistaminen kameralle jäi kuitenkin tekemättä – matkailuauto itsessään ei ollut minulle se tärkein asia, vaan matka ja seikkailu itsessään.
Polestar 2 ei ollut parhaimmillaan Saksan rajoittamattomilla autobaanoilla. Sähköauton rajallinen toimintasäde ja suuri virrankulutus korkeissa nopeuksissa pakottivat meidät pitämään ajotyyliä tarkasti silmällä. Lisäksi vuokrausyritys veloitti palautuksen yhteydessä yllättävän korkean latausmaksun – lähes 50 euroa, koska auto palautettiin lähes tyhjällä akulla. Tämä lisäkulu tuntui kohtuuttomalta ottaen huomioon auton 70kWh kokoisen akun, jolloin tyhjilläänkin julkisella latausasemalla täyteen lataus maksaisi yleisesti noin 15 euroa.