Vanlife-innostuksesta yritykseksi – Vanstoorin perustamistarina

Portugalin reissulta palattuamme olimme molemmat sitä mieltä, että vapauden kaipuumme oli hetkeksi taltutettu. VW Grand Californian seistessä pihalla jatkuvasti reissuista muistutellen aloin kuitenkin miettiä, missä autoa voisi säilyttää silloin, kun emme sillä matkustaneet. Talven edetessä ja lumen lisääntyessä rivitalomme pihan tilat hupenivat vauhdilla – eikä asiaa helpottanut pihalla seisova matkailuauto.

Pohdittuani asiaa muutaman päivän päätin tarjota muille mahdollisuuden kokea samanlaisia elämyksiä, joista me olimme viime aikoina innostuneet. Käsityksemme matkailuautoilusta oli mullistunut, ja uskoin, että sama voisi tapahtua monelle muullekin nuorelle. Niinpä päätin listata auton vuokralle MyCamperiin. Yllätyksekseni varauksia alkoi tulla pian, vaikka elettiin talven synkintä aikaa.

Olin irtisanoutunut edellisestä työstäni noin vuosi aiemmin, haluten kokea elämää vapaammin ja pohtia, mitä oikeasti haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Ensimmäiset asiakaskohtaamiset olivat todella ihania – huomattavasti mukavampia kuin ne, joita kohtasin aiemmalla urallani autoalan työnjohtajana. Oli myös hienoa huomata, miten omalla toiminnalla pystyi suoraan vaikuttamaan asioiden onnistumiseen. Aiemmassa työssä jouduin usein selvittelemään riitatilanteita, jotka johtuivat jonkun muun virheestä. Nyt, jos jotain menisi pieleen, voisin vain katsoa peiliin.

Loppukevättä kohti tunne yrittäjäksi ryhtymisestä vahvistui entisestään. Aloin etsiä sopivaa toimitilaa tai talliosaketta ja samalla selailin vaihtoehtoja seuraavaksi matkailuautoksi, jonka voisin lisätä valikoimiin. Pähkäilin myös pitkään sopivaa nimeä yritykselle yhdessä avopuolisoni Jessikan kanssa. Eräänä iltana, vaeltaessamme Nuuksiossa, pallottelimme nimi-ideoita. Nimen keksiminen osoittautui yllättävän vaikeaksi – aina kun keksimme mielestämme hyvän nimen, Google paljasti sen olevan jo käytössä. Tällä reissulla Jessika keksi nimen Vanstoori, ja se tuntui heti oikealta. Nimi yhdisti hauskalla tavalla englantia ja stadin slangia. Olen aina asunut Helsingissä, joten se tuntui omalta. Lisäksi nimi toi mieleen sanat “One Story”, muistutuksena siitä, että meillä on vain yksi elämä – ja se kannattaa elää. Tunnemme olevamme elossa erityisesti matkustaessamme, kohdatessamme uusia kulttuureja ja nauttiessamme luonnon kauneudesta. Emme koskaan ole olleet erityisen hyviä pysymään tiukoissa aikatauluissa – vanlife mahdollistaa meille tämän vapauden. Siksi Vanstoori oli luonnollinen valinta yrityksen nimeksi.

Sopivan toimitilan löytäminen osoittautui haasteelliseksi. Halusin tilan sijaitsevan Itä-Vantaalla, jonne olisi hyvät kulkuyhteydet niin pääkaupunkiseudulta kuin Helsinki-Vantaan lentoasemaltakin. Myös läheisyys kotiin oli tärkeää, jotta voisin tarvittaessa päästä paikalle lyhyellä varoitusajalla. Hakukriteerit sulkivat monta vaihtoehtoa pois, ja alueen hintataso oli melko korkea – vuokrat olivat lähellä saman kokoisten asuntojen hintoja, vaikka tilat olivat usein vain pelkkiä peltihalleja. Lopulta, pitkän etsinnän jälkeen, päädyin väliaikaiseen mutta toimivaan ratkaisuun: vuokrasin Vantaan Hakkilasta korkean yhden auton talliosakkeen. Sijainti oli optimaalinen: Tikkurilan juna-asemalle pääsi lentokentältä junalla kymmenessä minuutissa, ja autolla paikkaan oli helppo tulla Kehä III:lta tai Lahden moottoritieltä. Vuokraan kuului kaksi parkkilupaa, mikä mahdollisti lisäautojen hankinnan ja tarjosi asiakkaille pysäköintimahdollisuuden matkojen ajaksi. Tallista löytyi WC ja mahdollisuus auton pesuun – ne riittivät tässä vaiheessa toiminnan kehittämiseen. Jatkoin kuitenkin toimitilan etsintää ilman painetta.

Kun toimitila oli järjestyksessä, oli aika kasvattaa kalustoa. Olin talven aikana selaillut useita matkailuautoja ja halusin hankkia jotakin nykyisestä poikkeavaa. Olin todella innoissani uudesta mahdollisuudesta päästä vanlife-seikkailuun. Tällä kertaa etsin selkeästi isompaa autoa. Lopulta löysin Tampereelta Benimar-merkkisen matkailuauton, joka oli pari vuotta vanha mutta ajettu vain alle 5000 kilometriä. Sen pohjaratkaisu vaikutti monia muita järkevämmältä ja tilavammalta. Useissa autoissa WC-kasetti sijaitsi samalla puolella kuin markiisi, mikä saattoi kesällä aiheuttaa hajuja ulkotiloihin – tässä autossa näin ei ollut. Hinta oli myös kohdallaan, sillä auto oli menettänyt arvostaan yli 15 000 euroa. Lisäksi autossa oli valmiiksi hyvä varustelu: televisiot, talvirenkaat ja makuuhuoneen kaiuttimet – joten niihin ei tarvinnut enää erikseen investoida.

Auton hakureissu Tampereelle oli jännittävä. Sisätilat olivat ylelliset ja tilavat – kuvat eivät olleet tehneet oikeutta. Auto oli suurimmaksi osaksi uudenveroinen. Sitä oli säilytetty ulkona, ja katolla oli yli metrin verran jäätynyttä pakkaslunta. Auto oli alusta alkaen yllättävän helppo ajaa, ja peruutuskamera helpotti pysäköintiä. Myyjä mainitsi, että tankissa oli vielä kesädieseliä ja polttoaine vähissä, joten suuntasimme heti huoltoasemalle. Aluksi auto tuntui hieman tehottomalta eikä jaksanut vetää moottoritiellä kunnolla ylämäkiin vakionopeudensäätimellä ilman vaihteen vaihtoa pienemmälle. Arvelin tämän johtuvan katolla olevasta lumimäärästä ja moottorin vähäisestä käytöstä.

Moottoritiellä tapahtui pelottava tilanne: suuri jäälautta irtosi katon etuosasta ja putosi suoraan tuulilasille. Samalla sivupeili taittui ikkunaa vasten. Pysähdyin heti tarkastamaan vauriot – onneksi mitään pysyvää ei ollut tapahtunut. Kattoa ei saanut puhdistettua, joten loppumatkan ajan oli vain toivottava, että jää pysyisi paikoillaan. Loppumatka sujui hyvin, ja ajoimme auton suoraan talliin sulamaan. Sulaminen kesti yli viikon, mikä kertoo, kuinka paljon lunta katolla oli.

Kun autoa oli ajettu hieman enemmän ja lumet sulaneet, moottori alkoi toimia selvästi paremmin, eikä se enää hyytynyt vakionopeudensäädintä käytettäessä. Aloimme heti suunnitella ensimmäistä tutustumisreissua uuden auton kanssa – mukana Jessika ja perheen kaksi kissaa.