Koska olimme viettäneet samassa paikkaa lähellä Caminito Del Reytä kaksi päivää, mielemme teki jo jatkaa matkaa mahdollisimman pikaisesti. Niinpä päätimme heti Caminito Del Rey vaellukselta palattuamme jatkaa matkaa kohti seuraavaa kohdettamme, Gibraltaria. En ole koskaan käynyt Englannissa, joten minua kiehtoi tämä erikoinen Yhdistyneen kuningaskunnan itsehallinto alue. Saisin tästä myös kasvatettua listaani maista, joissa olen käynyt. Alueella tuntui myös olevan paljon nähtävää ja koettavaa kompaktisti pakattuna.

Vaikka matka Caminito Del Reylta Gibraltarille kestääkin hieman yli 2 tuntia autolla, suunnittelimme yöpyvämme matkan varrella vaelluspäivän vietyä suurimmat energiamme. Reitti kulki lähellä rannikkoa, joten pidimme jatkuvasti silmämme auki etsien kivoja rantoja, jossa voisimme viettää yön. Alueella ongelmaksi osoittautuivat matkailuautolla leiryitymisen kieltävät kyltit. Kävimme muutamalla rannalla autolla pyörähtämässä ja yksi pyörähdys meinasi katkaista ikävästi matkamme. Alueella oli satanut runsaasti lähipäivinä ja hiekka oli muuttunut todella löysäksi. Koska rantaan johti mäki, emme meinanneet päästä mäkeä enää ylös. Onneksi suomen talvesta oli oppinut paljon ja pääsimme lopulta ylös peruuttaen luistonesto pois kytkettynä kovaa vauhtia mäen ylös. Jessika tarkkaili samalla ulkopuolella, ettei mikään tai kukaan eksynyt peruuttaessa tielle. Yhdellä käymistämme rannoista oli paljon matkailuautoja ja -vaunuja, joiden leirit pihalla näyttivät pysyväisasutuksilta. Alue vaikutti kuitenkin hieman hämärältä, joten päätimme lopulta luovuttaa ja ajaa lähelle Gibraltarin rajaa sijaitsevista parkkipaikoista.

Tälläkin täysin tyhjällä rannalla pysäköiminen matkailuautolla oli erikseen kielletty. Pysähdyimme kuitenkin päiväunille ja lounaalle rannan viereen.

Parkkialueella oli kaikki leirintäalueelle tyypilliset ominaisuudet, lisäksi se oli todella siisti ja sijaitsi satamassa aivan rajan tuntumassa. Näkymät parkkipaikalta olivat täysin erilaiset, kun mihin olimme tottuneet ja oli hienoa ihailla illan tullen kaupungin valoja automme ikkunoista. Asfaltti alustana oli myös mukavaa vaihtelua, koska aikaisemmissa leiriytymispaikoissa hiekkaa ja likaa kertyi nopeasti autoon. Auto toimii reissussa kotina, joten panostamme kaikkemme sen pitämiseen siistinä sisältä.

Olimme päättäneet kulkea Gibraltarille rajan yli kävellen, koska sen kompaktista koostansa johtuen alueella on paljon ruuhkia ja autolla rajan ylitys saattaisi kestää pidempään. Totesimme myös alueella liikkumisen olevan kätevää jalan ja näin saisimme myös vastapainoa autossa istumiseen. Päätimme siis yöpyä Espanjan puolella ja jättää seuraavana päivänä auton vartioidulle parkkialueelle odottamaan.

**La Línea de la Concepción, Parking Continental Cadiz Alcaidesa Marina, Espanja.**

Seuraavana aamuna heräsimme jälleen hyvissä ajoin innoissamme päivän seikkailuista. Vaikka olemme arkena aamu-unisia, niin jotenkin matkailuauto matkoilla heräämme ilman herätyskelloa aina hyvissä ajoin. Vaikka autossa on pimennysverhojen ansiosta täysin pimeätä, niin jotenkin ne uudet seikkailut aina saavat ihmeellisesti meihin virtaa aamuisin. Tänä aamuna jätimme aamupalan välistä, koska halusin päästä kokeilemaan aitoa brittiläistä aamupalaa nähtyäni sen lukemattomissa TV-sarjoissa ja elokuvissa elämäni aikana. Suuntasimme kohti Gibraltarin rajaa, minkä ylittäminen jo itsessään on ainutlaatuinen kokemus. Rajan ylityksen jälkeen virallinen reitti kaupunkiin kulkee nimittäin aktiivisen lentokentän kiitoradan läpi. Kiitoradan taustalla kohoavat upeat Gibraltarin vuoret toisella puolella ja meri toisella, näkymä oli vaikuttava. Lentokentän ylityksen jälkeen olimmekin jo pian Gibraltarin keskustassa, jossa tunnelma oli viehättävän erilainen Espanjaan verrattuna. Kaikki katukylteistä ja puhelinkopeista lähtien muistuttivat siitä, että nyt saavuttiin Yhdistyneen kuningaskunnan maan kamaralle. Kävelymatka keskustaan kesti noin 30 minuuttia ja löysimme nopeasti sopivan paikan aamupalan nauttimiseen.

Aamupalan jälkeen suuntasimme Gibraltarin vuorelle, Rock of Gibraltarille. Gibraltarin vuorella on paljon sodan aikaisia nähtävyyksiä, Euroopan ainoat vapaana elävät apinat, upeita maisemia, sekä luolia. Olimme todella innoissamme tästä kaikesta. Ylös pääsi joko kävelemällä mutkittelevaa tietä tai gondoli hissillä. Päätimme kulkea hissillä ylös ja tulla pikkuhiljaa kävellen alas. Hissi lähti läheltä keskustaa ja tarjosi upeat maisemat kaupunkiin ja merelle. Heti huipulle saavuttuamme kohtasimme ison lauman apinoita, jotka käyttäytyivät kuin paikan omistajat. Alueella varoiteltiin apinoista etukäteen paljon ja kiellettiin esimerkiksi muovipussien kanto, sekä ruuan vienti. Meillä ei ollut kuin yksi selkäreppu mukana ja käyttäydyimme eläimiä kohtaan kunniottavasti, joten uskoimme saavamme olla rauhassa alueella apinoista huolimatta.

Apinoita oli mielenkiintoista tarkkailla, ne leikkivät ja viettivät aikaa yhdessä kuin ihmislapset. Välillä toisiansa nälvien ja kiusaten. Myös pieniä apinan poikasia näkyi siellä täällä puissa loikkimassa. Apinat olivat myös ihmisistä hyvin kiinnostuneita ja ne tulivat todella lähelle jos meni johonkin istumaan. Huomasin myös nopeasti apinoiden olevan erityisen kiinnostuneita selässä olevasta repustani, vaikka siellä ei ollut mitään heille mielenkiintoista mukana. Kuljimme ensin vuoren huipulle vanhan sota-aikaisen bunkkerin raunioille ihastelemaan sieltä avautuvia maisemia.

Gibraltar, kaukaisuudessa pilvien takana näkyi afrikka.

Kadut vuorella olivat kapeita. Kulkiessamme takaisin alaspäin hissin päätepisteen vieressä kohtasimme ison lauman turisteja ja apinoita. Jätimme kulkiessamme apinoihin niin ison etäisyyden kun tien leveydellä oli mahdollista havaittuamme apinoiden pyörien turistilauman tavaroiden ympärillä hieman liian kiinnostuneen oloisina. Jotkut turistit myös lähestyivät apinoita innokkaasti tajuamatta niiden olevan villieläimiä. Kävellessämme lauman ohi tunsin kun yhtä-äkkiä niskaani hyppäsi apina. En aluksi reagoinut asiaan sen kummemmin, koska ajattelin sen jatkavan pian matkaansa. Muutaman sekunnin päästä havaitsin sen kuitenkin avanneen reppuni vetoketjun ja vetävän taskusta papereita ulos. Tässä kohtaa tajusin, että nyt on tehtävä jotain, repun taskussa oli esimerkiksi meidän passit ja auton avaimet. Matkamme vaikeutuisi merkittävästi, mikäli apina ehtisi päästä näihin käsiksi. Olin lukenut, että apinat purevat helposti tuntiessaan olonsa uhatuksi. Aloin pyöriä kovaa tahtia yrittäen saada apinan hyppäämään pois selästäni, se kuitenkin piti vaan entistä kovemmin repusta ja niskastani kiinni. Kaikki ympärillä olevat turistit vain katsoivat tätä näytelmää huvittuneina. Muutaman sekunnin päästä Jessika alkoi auttaa minua huitomalla laukulla apinaa. Tässä kohtaa apina laumasta hyökkäsi toinen apina Jessikan kimppuun purien Jessikaan kädestä. Onneksi Jessikalla oli pitkä hihainen paita päällä, joten hampaat eivät uponneet kunnolla ihon läpi. Aloin riisumaan reppuani hätäisesti pois selästä, jolloin niskassani oleva apina hyppäsi maahan. Lähdimme heti tämän jälkeen juoksemaan pois päin laumasta. Yllätykseksemme huomasimme useiden apinoiden seuraavan meitä agressiivisesti perässä. Myös aikaisemmin huvittunut turistilauma oli nyt täynnä pelokkaita katseita ja huudahduksia, kun ihmiset ryntäilivät pois apinoiden tieltä. Selvästi kukaan ei ollut osannut odottaa tätä reaktiota eläimiltä. Lopulta juostuamme yläosan raunioille takaisin, ja Jessikan heitettyä meitä seuraavia apinoita kädessä olleella aurinkolasi kotelolle, apinat vihdoin luopuivat jahdista. Ylhäällä tavaroitani tarkistaessa helpotukseksemme totesimme apinan napanneen laukusta ainoastaan kuitteja ja talouspaperit palasia.

Pitkähihainen neule pelasti Jessikan pahimmilta vaurioilta.

Hetken ajan apinalauman toimintaa tarkkailtuamme uskaltauduimme jatkamaan taas samaa reittiä alas, koska muuta tietä ei tältä kukkulalta pois johtanut. Olimme kuitenkin koko loppumatkan todella valveutuneita apinoiden sijainnista, ja mikäli lauma liikkui tiellä jäimme odottamaan kunnes se poistui edestä. Jälkikäteen ajateltuna todennäköisesti repun pitäminen selkäpuolella oli saanut apinassa reaktion niskaan hyppäämisestä, joten siirsin repun etupuolelleni vuoriseikkailun ajaksi. Jatkoimme matkaa toiselle vuoren huipulle, jossa kävimme tutkimassa ehjäksi jäänyttä sota-aikaista bunkkeria tykkeineen. Bunkkerissa oli mielenkiintoisesti selitetty paikan historiasta ja miten asiat siellä toimivat.

Bunkkerin jälkeen päätimme suunnata alaspäin vuorelta pysähdellen useille näköalapaikoille, vuorella olisi voinut helposti viettää kaksikin päivää, jos olisi käynyt sen kaikki nähtävyydet tutkimassa. Matkalla alas pysähdyimme kuitenkin tutkimaan kunnolla Saint Michael’s Cave nimistä luolaa. Luola on valtava tippukiviluola, jota käytettiin maailmansodan aikana sairaalana. Nykyään se toimii turistinähtävyytenä ja paikkana musiikkiesityksille. Luola oli ehdottomasti käymisen arvoinen ja siellä pyöri myös jatkuvasti mielenkiintoinen filmi, mikä oli heijastettu tippukiviseinille ja kattoon.

Luolan jälkeen nälkä alkoi kurnimaan, joten suuntasimme nopeinta reittiä alas ja etsimme ravintolan. Ravintolan terassilla yllätyksemme kaikki asiakkaat sattuivat olemaan suomalaisia. Oli erikoista törmätä suomalaisiin, koska reissumme aikana emme olleet aikaisemmin kuulleet muualla suomea. Jäimme yhden suomalaisista kanssa keskustelemaan, hän sanoi olevansa teknologia alan yrittäjä, joka asui Gibraltarilla. Hänen mukaansa Gibraltarilla asui paljon muualta euroopasta muuttaneita ihmisiä. Alueella on paljon laadukkaita palveluita, mukava ilmasto ja matala verotus, jotka houkuttelevat muuttamaan tänne. Nautimme pienen kaupungin idyllisestä sykkeestä illan rauhassa, kunnes oli aika suunnata takaisin autolle. Kävelymatkan varrella oli huoltoasema, jonka hinnoista pystyi hyvin näkemään myös matalan verotuksen vaikutuksen (Diesel 1,375/l). Gibraltar oli todella positiivinen yllätys täynnä kaikkea mielenkiintoista, ja paikka johon varmasti joskus palaamme matkustaessamme lähialueella.

Apinan hyökkäys, vuoriseikkailua ja kaupunki elämää Gibraltarilla

Seikkailu Caminito Del Reyllä – Näyttävä vaellus Andalusian sydämessä